Kello näyttää jo iltaa, ollaan siis jo niinkuin joulun paremmalla puolella, tai oltaisiin, jos olisi menty perinteisen kaavan mukaan. Tänä jouluna kuitenkin, kun äiti on vanhentunut pois tästä kokkaavien äitien ketjusta, me sisarukset kierrätämme häntä perheestä toiseen näinä joulunpyhinä.
Tapaninpäivä on nyt tänä vuonna sovittu meidän päiväksi, joten iso-mummu, lapset ja kaikki kolme lastenlasta (jotka eivät ole lapsia enää kuin meille äideille ja mummuille ja isillekin) kerääntyvät meille syömään ja nauttimaan yhteisistä hetkistä. Nämä kaksi päivää ja iltaa olemme pappan kanssa ihmetelleet, tällaistako tämä rauhallinen joulu on?
Tunnelma on vähän hukassa, vaikka kuinka söisi suklaata ja polttaisi kynttilää. Olemme ennenkin aina välillä viettäneet erilaisia jouluja. Jossakin vaiheessa joulun ylenmääräinen hössötys ja kaupallisuus alkoi ottaa päähän siinä määrin, että hyppäsimme Kanarian koneeseen 3:na tai 4:nä jouluna peräkkäin. Omat lapset olivat silloin aikuisuuden kynnyksellä, heillä oli omat menonsa ja äitini luona voivat nauttia sukulaisten kanssa joulun herkuista.
Kun he sitten asettuivat aloilleen ja rakensivat oman pesänsä yhteys äitiin ja kotiin taas lujittui. Me, viisaat vanhemmat olemme ymmärtäneet elämänkulun ja yritämme elää omaa elämäämme, puuttumatta liiemmin lasten tekemisiin.
Tapaninpäivä on nyt tänä vuonna sovittu meidän päiväksi, joten iso-mummu, lapset ja kaikki kolme lastenlasta (jotka eivät ole lapsia enää kuin meille äideille ja mummuille ja isillekin) kerääntyvät meille syömään ja nauttimaan yhteisistä hetkistä. Nämä kaksi päivää ja iltaa olemme pappan kanssa ihmetelleet, tällaistako tämä rauhallinen joulu on?
Tunnelma on vähän hukassa, vaikka kuinka söisi suklaata ja polttaisi kynttilää. Olemme ennenkin aina välillä viettäneet erilaisia jouluja. Jossakin vaiheessa joulun ylenmääräinen hössötys ja kaupallisuus alkoi ottaa päähän siinä määrin, että hyppäsimme Kanarian koneeseen 3:na tai 4:nä jouluna peräkkäin. Omat lapset olivat silloin aikuisuuden kynnyksellä, heillä oli omat menonsa ja äitini luona voivat nauttia sukulaisten kanssa joulun herkuista.
Kun he sitten asettuivat aloilleen ja rakensivat oman pesänsä yhteys äitiin ja kotiin taas lujittui. Me, viisaat vanhemmat olemme ymmärtäneet elämänkulun ja yritämme elää omaa elämäämme, puuttumatta liiemmin lasten tekemisiin.
Perjantai 27.12. No ni, siin se sit meni!
Joulupäivänä jo, kun kokkasin meille kahdelle, tein kesäkurpitsakeittoni Tapaninpäiväruokailuun melkein valmiiksi ja nostin kattilan isoon jääkaappiin (terassi, ulkolämpätila 3-6). Jäähdytys tapahtuu ihan kaikkien hygieniavaatimusten mukaan, kun on tällainen iso kylmiö. Aamulla sitten jo aloitin valmistelun ja yritin järkeillä, miten kaikki sitten valmistuisi ajallaan ja yhtaikaa, eli se "taiminki" so en tärkeää. Ja kuinkas sitten kävikään!?
Tytär perheineen saapui ja kattoi pöydän ja autteli muutenkin esillepanossa ja niinkuin aina yritti ja onnistuikin rajoittaa laittamasta esille liikaa sortteja. Minä kun kaikessa vähän rönsyilen toisin kuin hän, jonka mielestä "less is more" ja "make it simple".
Hoitoalalla työtänsä tekevät jälkeläiset ja heidän työvuoronsa asettivat meille ruokailun aikataulun ja minä tietysti sekoilin ja ruoka oli reilun puoli tuntia liian aikaisessa. Eikä se tietenkään paljon olisi haitannut, mutta sitten tämä pappa, joka on aikamoinen kuumakalle ja hermoilee odottamisesta, ei meinannut pitää pokkaansa. No selvittiinhän siitäkin sitten ja kaikilla oli niin mukavaa ja vatsat täynnä joulun pöperöitä.
Lahjojakin siinä annettiin ja saatiin. Tällainen aikuisten joulu on oikeastaan aika mukava: rauhallinen, konstailematon, kohtuullinen lahjojen kanssa, keskusteleva ja siisti. Asiat ja tavarat pysyvät (melkein) järjestyksessä. Se mikä puuttuu on tietysti lasten ilo ja riemu. Kaikella on aikansa, lasten ollessa pieniä tai vähän isonpiakin joulut ovat ehkä tunnelmallisempia, vilkkaampia no ainakin erilaisia, eikä niiden joulujen muistoja tietenkään antaisi mistään hinnasta pois.
Omat lapsuuden joulut, minulle ainakin ovat ihan oma lukunsa. Maalla, mummulassa, serkut, piirileikit, joulupukki, turvallisuus ja rakkaus ihmisten kesken. Herkkuruuat, jouluevankeliumi, joulukuusi... Tätä luetteloa voisi jatkaa aika pitkään, ihan tässä herkistyy, huh!
 |
| He, rakkaat läheisemme, ovat saapuneet |
Kun sitten jossakin vaiheessa seuraava sukupolvi sikiää keskuuteemme, olemme onnemme kukkuloilla ja toivomme pystyvämme suojelemaan ja varjelemaan uutta ihmistä kaikelta pahalta tässä karikkoisessa maailmassa.
31.12.13 onpas hieno päivämäärä tämäkin.
Huomenna on uusi vuosi ja uudet kujeet, niinkuin on tapana sanoa.
Syksy ja talvi on tähän mennessä ollut pimeä, lämmin ja märkä. Koko vuoden lämpötila on kuulemma keskiarvoltaan 2-3 astetta korkeampi pitkäaikaista keskiarvoa. Lämmityksessä on tullut säästöä. Hiihtokeskus-yrittäjät ja laskettelijat itkevät pakkasen puutetta, golf-radoilla on järjestetty jos jonkinmoisia puttauskilpailuja. Tämänpäivän lehdessä oli kukkaan puhjenneen peltosaunion kuva ja eilisessä oli sinivuokko ikuistettuna jonkun pihalla. Lapissa on oikea talvi ja mäet kunnossa. Saa sitten nähdä, mitä kevätalvi tuo tullessaan.
Poriks' sanottun: Ans' kattoo ny , mitä tuleman pittää.
