torstai 31. lokakuuta 2013

Äidin ristipistot

 Kuvissa Anemonet ristipistotyö, jonka äitini 80 vuotiaana teki meidän uuteen kotiimme 2003.
 Yläkuvassa yksityiskohta työstä. Taulun koko 0n 70x100 sm.



Nyt, kun äitini on jo 90v, käsityöt ovat jääneet mielikuvitukseksi.
Kaikenlaista on pitkän elämän varrella tullut tehtyä, ryijyjen ja mattojen kutomisista pitsiperhosten virkkaukseen.



Eläköön mielenrauhaa ja mielihyvää tuottava käsillä tekeminen!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Äiti, sisko ja minä


Vanhaa äitiäni olimme siskon kanssa eilen auttelemassa. Äiti asuu siellä vanhassa kodissani, on asunut kolme vuotiaasta asti. Nyt lähes 90 vuotta. Pientä teini-iän irtiottoa lukuunottamatta.

Siellä vanhassa kotitalossa olemme kädentaitojemme juurilla. Äidin aikaansaamaa käsityömäärää emme pysty ylittämään. 1923 syntynyt äitini aikuistui juuri siinä sotien myllerryksessä, joten melkein kaikki käsityö oli jokin tarpeellinen vaate tai kodin kaunistus, jos nyt kaunistusta voi tarpeelliseksi sanoa.. Sittemmin kolmen lapsen yksinhuoltajalle ihmeellisesti aikaa jäi neulomiseen, (meidän murteessa kutomiseen) virkkaamiseen ja koruompeluihin, vaikka päivät kävi töissä.

Kuusikymmenluvulla, jolloin norjalaisneuleet olivat suurta huutoa, äiti kutoi koko poppoolle puserot. Meille tyttärille(2), vävyille, pojalleen ja jopa minun anopilleni. Eikä siinä kauaa "nokka tuhissut". Mukavaa niissä tekijälle oli, että ne kudottiin pyörönä ja hiha-aukot siksakattiin ja leikattiin auki saksilla ja aukkoon  istutettiin hihat. Meidän lapsemme sitten oli antoisa kohde tekijälle, Silloin vielä oli äidin äitikin
"Suurten Käsityöntekijöiden klaanissa" ja nutuista ja myssyistä ja muusta tarpeellisesta ei ollut puutetta. Äiti on sitten saanut kutoa ja virkata seuraavallekin sukupolvelle, joita onkin tähän tähän mennessä syntynyt jo  liki parikymmentä.

Jo äidin eläkkeellä ollessa innostuimme kumpikin ristipistotöistä. Laskettavia niiden olla pitää eli tyhjälle pohjalle mallista risteillään pienen pieniä pistoja, yhtä väriä 4-5:kin sävyä kolmiulotteisuuden luomiseksi. Se oli pitkän aikaa intohimomme ja niitäkin piti ruveta tyrkyttämään sukulaisille ja ystäville, kun omat seinät ja pöydät jo oli valloitettu. Meidän keittiössä komeilee äidin tekemä upea teos, miksi sitä on pakko kutsua. Siinä on viininpunaiselle puolipellavalle pisteltynä kaksi isoa valkoista anemonea. Tehdessään sen äiti oli 80v.

Tosiasia ja elämän surullisia puolia on se, että ihminen väsyy, eikä saa aikaiseksi. Nukkuminen on nykyään lempiharrastus, vaikka aina välillä hän "uhkailee" aloittavansa sukan kutomisen.

Sisko sensijaan on hyvässä terässä ja sukkia syntyy ja väliin vähän isompaakin teosta. Tosin hänen työvälineensä on vain puikot. Ei kuulemma osaa virkata ja hoitoon hänet saa viedä, jos hän alkaa tekemään ristipistoja. Omalle tyttärelleen ja lapsen lapsille ja muillekin sukulaisille on syntynyt sen seitsemän sortin vaatetta. Äidin kanssa myös jossakin välissä virkkasimme rullalangasta tyynynpäällisiä ja lakanan pitsejä, mikä sekin siskoni mielesta oli ihan hullujen hommaa. Ehkä olikin, mutta teimme sitä innolla. Rullalangasta siksi, kun olin anoppini poismenon jälkeen  -70luvulla saanut käyttööni rullalankoja, niin että niitä on vieläkin jäljellä.
"Ninko mää pienen" Ristipistotyö mökin seinällä.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Lisää pipoista

Tytär pipoineen ja perhe sitten taas lähtivät oman elämänsä viettoon. Välimatkaa meillä on muutama sata kilometriä, joten ei ihan "alvariinsa visiteerata". Me olemme jo tottuneet elämään erillämme lapsistamme ja melkein kuin helpottaa aina kun lähtevät. Vaikka ei siitä pienestä ikävästä koskaan kai pääse.

Pipoista puheen ollen niitä tänä syksynä on syntynyt jo kymmenen kappaletta. Paha täpa onkin, kun jotakin alan se pääsee ryöpsähtämään ja niitä sitten vaan syntyy. Minulle tulee Novita- ja Suuri-käsityölehdet, joten malleista ei ole pulaa. On aina onni, että saan läheisilleni sytytettyä tarpeen, niinkuin nyt piposta, ja sitten pääsen sen toteuttamaan.

Pojan tytär Pauliinalle sain tyrkytettyä pipotarpeen ja niitä sitten syntyi kaksin kappalein. Toisen niistä ajattelin jo purkaa, kun siitä tuli niin ohut, mutta kuitenkin juuri se pipo oli hänellä päässään, kun tuli käymään. Minä ristin sen "Ultrakevyeksi" ja Paukku sanoi sen kasvaneen hänen päähänsä, niin mukava se on.
Tein sen Puro-langasta vähän liian isoilla puikoilla eli niillä tarvikkeilla, jotka sattuivat olemaan käden ulottuvilla.

Lähisuvun nuorin on nyt puolen vuoden ikäinen ja veljensä 4v. Siinä on hyvät "uhrit" puikkomaaniselle.
Angry Birds-pipo on nelivuotiaan pojan "pakko saada"-pipo. Ohje löytyi Suuri-Käsityö-lehdestä. Pikkuiselle tuli tehtyä vähän isompi setti: villatakki, tumput, lapaset ja pipo?

Nyt tuossa työn alla on pitsineulesukat. Pipo-tyttärelle tulevat, saappaan varresta niiden pitää näkyä, joku uusi juttu, mitä näkee näinä päivinä. Töitä saa tehdä vähän pitempään, kun tuli tuosta lapsesta aika pitkäsäärinen eli 20 sm lisää pituutta varteen. Niin me sen mittasimme!?

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Uusi pipo

Sadun väki tuli käymään. Talven tullen pipoja ja sukkia ja muuta villasta onneksi tarvitaan, koska minun käsityösieluni ja käteni kaipaavat töitä.
Jo edellisellä vierailulla sain "tilauksen" tästä piposta.














Lisää pipotarinoita seuraavassa jutussa.