sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

1.3.2014

Tänään on lauantai, aurinko paistaa ja lämmintä on viiden asteen verran.
Mökille on ihan pakko mennä tsekkaamaan paikkoja. Lunta ei ole näkyvissä, ei niin missään. Jossakin varjoissa on mustia kasoja, niitä rippeitä, jotka pienen lumisen jakson aikana on aurattu isoilta pihoilta. Nurmet vihertävät ja mökin pihalla sammalpeite. Orvokit ovat kyllä kuolleet tai ainakin sen näköisiä, ne jotka joulun aikaan vielä kukoistivat.

Leskenlehtiä etsiskelin, mutta en löytänyt vielä. Näsiät metsän reunassa ovat jo kukintansa loppusuoralla. Poika oli lomamme aikana tehnyt metsätöitä ja melkein kaikki Oskarin ja muiden myrskyisten riehujien kaatamat puut pikkumetsästämme on korjattu ja osaksi jo klapeina kuivumassa tulevia takkatulia varten. Haravat löytyivät ulkorakennuksesta ja niitä siinä hetken heiluttelimme. Linnut siellä jo virittelivät kevätkonserttejaan. Ihan olisi voinut jäädä vaikka yöksikin, mutta vähän olisi pitänyt ennakoida ja ottaa evästä mukaan. Onhan siellä pakastimessa ja jääkaapissakin jotakin einettä, vaan tänne kaupunkiin kuitekin palasimme ja harrastamme tätä yhteistä koti-iltaa.

Ei tämä kait ihan ainutlaatujaan ole, tämä lämmin talvi, mutta jokainen kohtaamamme tuttu ja vieraskin, päivittelevät ja ihmettelevät tätä ihmeellistä, lumetonta talvea.
Saadaan tässä kevään edetessä nähdä, että vieläkö pukkaa lunta meille. Ihan se on mahdollista ja niinkuin mieheni lausahti tuossa mökille lähtiessämme: "Onhan sitä vappunakin lunta satanut."

Tämä kännykkäpussi rakkaalle äidille syntyi tässä muun harrastelun lomassa.
Entinen virkattu pussukka on venähtänyt pahasti, eli kaipaa huoltoa.
Pussi on toiminut oikein hyvin siinä tarkoituksessaan, että tarvekalu puhelin pysyy matkassa, kun vanha äitini siirtylee sohvalta sänkyyn ja päinvastoin.
Mallin otin omasta päästä, niinkuin se entinen mieskin niihin sontarattaisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti