Se keikkuen on saapunut taas, kevät, kukkiva luonto ja lintujen konsertti, siinä ne tärkeimmät asiat, jotka herättävät huoneihmisenkin menemään ulos.
Ylen luonto-ohjelman innoittamana aloin kuvata perennoitani, niitä luonnon kukkivia kasveja. Ottaa pahan kerran päähän, kun kuulen puutarhaihmisten sanovan kukkiani rikkaruohoiksi. Rikkaruohoiksi mielestäni kukkivia tai kukkimattomiakin luonnon kasveja voi sanoa silloin, kun ne istutusten lomaan tuppautuvat kitkettäviksi, mutta kun ne omia aikojaan kukkivat ja jatkavat sukuaan luonnossa, ne ovat kukkia. Eiköhän ne kaikki tai ainakin suurin osa puutarhojen kasveista ole alkujaan luonnonkasveista jalostettuja.
Tänä keväänä nämä keikkuvat säät ovat saaneet keväiset perennani kukkimaan melkein kaikki yhtäaikaa.
Kevätpiippo on se ensimmäinen, jota alan etsiä ja löytääkin ensimmäisenä ja samoihin aikoihin näsiän pikkupensaat mökin metsikössä ovat täynnänsä vaaleanpunaisia pikkukukkia. Lehtihän niihin tulee vasta kukinnan jälkeen. Kevätpiippoa täytyykin oikein etsiä, sillä se on hyvin huomaamaton. Siemenvaiheessa sen kukkia olen poiminut ja prässännyt. Korttien teossa ne ovat kauniita jopa taiteellisia.
No leskenlehdet tulevat sitten vuorollaan ja yleensä ehtivät kukkiakin ennen kuin muita vielä näkyy.
Valkovuokko oli kukassa jo huhtikuun puolivälissä ja uskoimme sen lakastuvan äitienpäivään mennessä. mutta ilmat viilenivät siinä määrin, että äidit saivat pikkukätösistä ja isommistakin kourista ojennettuja kimppuja kiitokseksi äitinä olosta. Valkovuokon kaveriksi meidän lehdossamme maasta puskee metsäkorte.
Tänä keväänä kaikki leskenlehden kukat eivät ehtineet siemenvaiheeseen, kun jo voikukka alkoi puskea maasta runsaana ja iloisen keltaisena. Samoihin aikoihin ketunleipä eli käenkaali alkoi kukkia runsaana mökin maastossa.
Jo kaksi viikkoa sitten kuvasin monia lajeja siinä omassa puutarhassani: ojakellukka on yksi lempikukistani, lemmikki kauniin sinisenä kukkii isoina mattoina, maahumalan lilat kukat ovat sinnikkätä, sieltä ne nousevat nurmikosta vaikka isäntä surraa leikkurinsa kanssa ylitseen. Yksi hentoinen taskuruoho löytyi polun varrelta ja ainakin yksi koiranputkikin availee kukkiansa. Aurinkoiselta paikalta löytyi myös yksi rönsyleinikin kukka avoimena. Tuomi suojaisessa paikassa aloitteli kukintaansa. Luumupuu, joka ei ole ihan itsekseen kasvanut tontille, kukkii myös iloisesti.
Tänä viikonloppuna mökkeillessä kukinnat ovat runsastuneet ja osa tietysti myös kuolee pois. Nyt helteessä kaikki kukkii nopeasti. Minulla ainakin on aina luontoa seuratessa ilon mukana haikeus siitä, että kohta ne kuolevat ja sitten taas on syksy. Vielä lauantaina tuomi oli komeassa kukassa ja tuoksut huumaavia, mutta jo sunnuntaina kukat lakastuivat pois. Päivälämpötila oli siinä kolmenkymmenen asteen nurkilla. Koiranputken kauniit harsokukat aukeilevat nopeaan tahtiin. Metsätähti kukkii runsaana ja jossakin lämpimässä oravanmarja kukkii ja nuppuja on näkyvissä runsaasti. Kellukan kanssa lemrikukikseni vuosien varrella seuloutunut kaunokainen on nurmitädyke. Sen kirkkaan taivaansiniset kukat saavat luonnonrakastajan sydämeni tykyttämään. Puna-ailakki on kukassa myöskin siellä ja täällä, minne miehen leikkuri ei ole yltänyt. Luonnon marjoista mustikka ja taikinamarja ainakin ovat kukassa ja istutetuista viinmarjat ja karviaiset sekä omenapuista toisessa on kolme kukkaa. Satoa tuskin saadaan yli kolmen sitten, joten hillosuunnitelmat pitää laatia sen mukaan. No ehkäpä naapureissa tulee ylimääräisiä, ainakin kukkia näyttää olevan.
Ilmat viilenivät radikaalisti eilisestä, joten kukkiminen kestää pidempään, mutta pelkona on, että "yks' hallayö voi kaiken muuttaa". Mittari täällä Porissa ei yli 11 asteen noussut, aika "holotna" on, vaatetta vaan taas päälle, kyllä tarkenee.
Ylen luonto-ohjelman innoittamana aloin kuvata perennoitani, niitä luonnon kukkivia kasveja. Ottaa pahan kerran päähän, kun kuulen puutarhaihmisten sanovan kukkiani rikkaruohoiksi. Rikkaruohoiksi mielestäni kukkivia tai kukkimattomiakin luonnon kasveja voi sanoa silloin, kun ne istutusten lomaan tuppautuvat kitkettäviksi, mutta kun ne omia aikojaan kukkivat ja jatkavat sukuaan luonnossa, ne ovat kukkia. Eiköhän ne kaikki tai ainakin suurin osa puutarhojen kasveista ole alkujaan luonnonkasveista jalostettuja.
Tänä keväänä nämä keikkuvat säät ovat saaneet keväiset perennani kukkimaan melkein kaikki yhtäaikaa.
Kevätpiippo on se ensimmäinen, jota alan etsiä ja löytääkin ensimmäisenä ja samoihin aikoihin näsiän pikkupensaat mökin metsikössä ovat täynnänsä vaaleanpunaisia pikkukukkia. Lehtihän niihin tulee vasta kukinnan jälkeen. Kevätpiippoa täytyykin oikein etsiä, sillä se on hyvin huomaamaton. Siemenvaiheessa sen kukkia olen poiminut ja prässännyt. Korttien teossa ne ovat kauniita jopa taiteellisia.
No leskenlehdet tulevat sitten vuorollaan ja yleensä ehtivät kukkiakin ennen kuin muita vielä näkyy.
Valkovuokko oli kukassa jo huhtikuun puolivälissä ja uskoimme sen lakastuvan äitienpäivään mennessä. mutta ilmat viilenivät siinä määrin, että äidit saivat pikkukätösistä ja isommistakin kourista ojennettuja kimppuja kiitokseksi äitinä olosta. Valkovuokon kaveriksi meidän lehdossamme maasta puskee metsäkorte.
Tänä keväänä kaikki leskenlehden kukat eivät ehtineet siemenvaiheeseen, kun jo voikukka alkoi puskea maasta runsaana ja iloisen keltaisena. Samoihin aikoihin ketunleipä eli käenkaali alkoi kukkia runsaana mökin maastossa.
Jo kaksi viikkoa sitten kuvasin monia lajeja siinä omassa puutarhassani: ojakellukka on yksi lempikukistani, lemmikki kauniin sinisenä kukkii isoina mattoina, maahumalan lilat kukat ovat sinnikkätä, sieltä ne nousevat nurmikosta vaikka isäntä surraa leikkurinsa kanssa ylitseen. Yksi hentoinen taskuruoho löytyi polun varrelta ja ainakin yksi koiranputkikin availee kukkiansa. Aurinkoiselta paikalta löytyi myös yksi rönsyleinikin kukka avoimena. Tuomi suojaisessa paikassa aloitteli kukintaansa. Luumupuu, joka ei ole ihan itsekseen kasvanut tontille, kukkii myös iloisesti.
Tänä viikonloppuna mökkeillessä kukinnat ovat runsastuneet ja osa tietysti myös kuolee pois. Nyt helteessä kaikki kukkii nopeasti. Minulla ainakin on aina luontoa seuratessa ilon mukana haikeus siitä, että kohta ne kuolevat ja sitten taas on syksy. Vielä lauantaina tuomi oli komeassa kukassa ja tuoksut huumaavia, mutta jo sunnuntaina kukat lakastuivat pois. Päivälämpötila oli siinä kolmenkymmenen asteen nurkilla. Koiranputken kauniit harsokukat aukeilevat nopeaan tahtiin. Metsätähti kukkii runsaana ja jossakin lämpimässä oravanmarja kukkii ja nuppuja on näkyvissä runsaasti. Kellukan kanssa lemrikukikseni vuosien varrella seuloutunut kaunokainen on nurmitädyke. Sen kirkkaan taivaansiniset kukat saavat luonnonrakastajan sydämeni tykyttämään. Puna-ailakki on kukassa myöskin siellä ja täällä, minne miehen leikkuri ei ole yltänyt. Luonnon marjoista mustikka ja taikinamarja ainakin ovat kukassa ja istutetuista viinmarjat ja karviaiset sekä omenapuista toisessa on kolme kukkaa. Satoa tuskin saadaan yli kolmen sitten, joten hillosuunnitelmat pitää laatia sen mukaan. No ehkäpä naapureissa tulee ylimääräisiä, ainakin kukkia näyttää olevan.
 |
| rapunpielen mansikka sinnittelee kylmän alun jälkeen |
Ilmat viilenivät radikaalisti eilisestä, joten kukkiminen kestää pidempään, mutta pelkona on, että "yks' hallayö voi kaiken muuttaa". Mittari täällä Porissa ei yli 11 asteen noussut, aika "holotna" on, vaatetta vaan taas päälle, kyllä tarkenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti