maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kevättä ilmassa

Palmusunnuntai, 13. päivä huhtikuuta.

Sateinen, pilvinen päivä eilisen aurinkoisen lämpimän päivän jälkeen.

Pääsiäinen on tänä vuonna myöhään, melkein peräkkäin vapun kanssa.  Sade on täällä lännessä jo tauonnut, mutta aurinko pysyy pilviverhon takana. Kello hipoo viittä, Novosti yle alkaa pauhata Ukrainan mellakoista. Strömsötä odottelen alkavaksi. Tallennin sai nyt kuitenkin käskyn tallentaa ohjelman, kun tämä napsuttelu on kesken.

Teimme kaverin kanssa pienen lenkin. .. autolla. Pitää pysyä kartalla, että mitä kaupungissamme tapahtuu, mitä rakennetaan ja mitä puretaan. Näin keväällä,  kun lehdet puista vielä puuttuu,  on helppo nähdä ihmisten pihapiirit. Toisilla pihoilla kaikki on kuin hävityksen jäljiltä ja osa ihan liiankin järjestyksessä kuin puutarhalehdestä kopsattuja.

Elämä jatkuu. Torstaina piti vähän siivoilla, kun tyttären perhe tuli visiitille pitkäperjantaina. Ruuaksi suunnittelimme, kaikkia pääsiäisruokaperinteitä uhmaten nyhtöpossua itämaisin maustein. Marinaadiin muussattiin monenmoisia kryydejä ja torstai-iltana kaksikiloinen mötikkä possun niskaa mönjättiin seoksella ja aamulla jo ennen varsinaista heräämistä mies kävi ottamassa lihan huoneen lämpöön ja puoli yhdeksältä se sai mennä lämmittelemään sataan asteeseen.

Ihan kelpo sapuskaa siitä syntyi ja kaikki tulivat ravituiksi. Tänä vuonna pääsiäispöytään ilmaantui tyttären perheen lisäksi Pauliina. Vanha äitini ei halunnut tulla kuljetetuksi huushollista toiseen juhlaruokailuille, joten hän sai syödä kotonaan Himmelissä tehtyjä pääsiäisherkkuja. Siskoni ja veljeni kumpikin olivat puolisoineen ja matkailuvaunuineen viettämässä pyhiä pois kotoaan. Tytär plus miespuoliset perheenjäsenet poistuivat omiin oloihinsa jo lauantaina, joten me jäimme omaan rauhaamme. Tyttärelle tekemäni neuletakki tuli vihdoin valmiiksi ja pääsi matkaamaan uuteen kotiinsa. Toivotaan että tulee käytettyä edes jonkin kerran.

Meitä laiskotti niin, ettemme lähteneet mökille yökuntiin. Yksi syy kaupungissa olemiseen on snooker. World open kisa on Briteissä menossa, eikä sitä näe mökin tv:stä. Sensijaan menimme sunnuntaina käymään, oli mahdottoman lämmin ja kaunis ilma. Linnut lauloivat ihan villeinä. Me siinä touhusimme kaiken näköistä. Haravoimista riittää aina, vaikkei sitä ole ihan pakko tehdä. Sitä tulee rapsutettua, kun ei osata ulkona vain seisoskella tai istuskella tekemättömänä. Maasta pukkaa esille jo kaikennäköistä. Pienet valkoiset ketunleivän kukat kukkivat pikkumökin seinustalla ja kyläraitin varrella valkovuokot kukkivat aurinkoisilla pientareilla. Puuhommia riittää tänä keväänä kaikkien talvimyrskyjen jäljiltä.  Poika kuitenkin enimmltään hoitaa sirklauksen ja muut siihen liittyvät hommelit ihan senkin vuoksi, että hän niitä polttopuita tarvitsee.

Nyt toisena pyhänä eli maanantaina istumme tässä harrastamassa snookeria. Ruokana oli kanaa ja kuoriperunoita. Ihan arkiruokaa, mutta hyvää. Päivällä leikkasin seppelvarpupuskat alas. Ne kun kasvavat niin peittävät kaiken alleen. Nyt on aikamoinen kasa risuja pihassa ja ihmetellään mihin ne laittaisi. Kyllä me jotakin keksitään.

Päivä on ollut kesäisen lämmin, 16 sanoo mieheni mun. Kuumalta se minusta tuntui, ihan hikeä pukkasi ulkona touhutessa.

Tulihan siinä vähän askarreltuakin. Valkoisen kanasen virkkasi yhtenä ehtoopuhteena ja jonkinmoisia asetelmia vanhoin ja uusinkin tipuin ja tarvikkein.
                                                                  Yläkuvassa:

 Pienet tiput reunoilla ovat pojan ja tytön askartelut seurakunnan kerhosta, missä kävivät kaksi kertaa viikossa 5-7 vuotiaina joskus 70-luvun alussa.
O
Tässä kauniissa korissa on kaksipuolinen
 tämä asettelu. Tiput käännetään esille
vasta pitkäperjantain jälkeen.