Joulu, se on kerran vuodessa vaan!

 Lopultakin kaikki kortit ovat postin hoteissa, tai matkalla saajilleen.

On aika alkaa ajatella siivouksia ja ruokia.  Yritän kyllä koko ajan häärätessäni järkeistää kaikkea tekemistäni, eli ei siis tosiaankaan tunnu järkevältä puunata jouluksi paikkoja,  koska kokemukseni mukaan silloin juuri sitä sotkua syntyy. Perussiisteys kun jo on olemassa,  ei tarvitse kuin tunnelmaa lisätä.

Ruokajuttuja pitää suunnitella,  koska meillä perinteisesti jouluruokaillaan joulupäivänä. Minulla on ollut tapana valmistaa alku- pää- jajälkiruuat. Perinteitä kunnioittaen lisäksi tietysti jotakin laatikkoa ja kinkkua on oltava, eli kaikkea liikaa, enkä näytä sitä kohtuutta oppivankaan.  Äidilleni eli iso-mummulle olemme me sisarukset perheineen menneet aattona ja meidän perhekunta sitten seuraavana päivänä meille. Nyt kun äitini on lakannut kokkaamasta, me kierrätämme häntä sisarukselta toiselle.

 Joulutähti odottaa tärkkäystä

Tasan viikkoa ennen aattoa on meidän ensimmäisen mummun murun synttärit. Toissapäivänä tulikin taas kutsu kahville ja kakulle. Nejännesvuosisata tulee täyteen.  Niistä kakkukahveista aina viimeistään hoksaa joulun olevan ovella.Aika rientää tosi nopeasti, sitä ei silloin nuorena tajua niin kuin nyt. Ajankulun käsittäminen on ihmeellinen juttu, 10 vuotta eteenpäin tuntuu paljon pidemmältä kuin saman verran taaksepäin.

Parit tillukkaat pukinpussiin. Kaunis sydänkuvio on rannekkeista, Novitan malli



Pakosta ajatukset karkailevat sinne lapsuuden jouluihin. Äitini, joka kävi oikeissa töissä, tapasi "nuohota" kaikki nurkat ja kolot. Kotitalomme,jossa äiti vieläkin asuu, on rakennettu joskus 1930-luvulla. Keittiökaappien hyllyt oli tehty puulaudoista, joten ne  paperoitiin. Oli olemassa hyllypaperia, jolla hyllyt ja laatikkojen pohjat päällystettiin. Meillä oli tiskipöydän päällinen, joka piti kuurata kiiltäväksi tietysti juuri jouluksi. Muistaakseni oli Sampo-nimistä  kiillotusainetta, jolla hangattiin lisäksi lämmitysuunien edessä olevat kipinäsuojat ja kaikki, mitä nyt vaan pystyi kiiltäväksi saamaan. Äiti oli töissä joka arkipäinvä 7-4 ja lauantaisinkin tehtiin puolta päivää vielä -60 - luvun alussa. Ihan hullua hommaa, mutta niin oli aina tehty.  Me sitten kuitenkin mentiin äidin äidin luo maalle joulunpyhiksi. Siellä se oma koti pysyi siistinä ja puhtaana. Maalla asunut mummuni ja se maatilan elämä ovat sitten ihan oman tarinansa arvoisia?

Tabletit virkkasin vanhan käsityölehden ohjeen mukaan.
Myös kaitaliina ohjeella on kaunis esim. joulupöydässä punavalkoisena.