Joku juttu minulla oli mielessä, kun tähän istuin, tämän isomman näppiksen viereen, mutta jotenkin se on nyt hajallaan. Kunpa olisi syntynyt muutamaa kymmentä vuotta myöhemmin, olisivat nämä konekommervenkit hallinnassa paremmin. Yritän järkeillä, miten kaikki onnistuisi helpommin. Pakosta huomaa, miten meidänkin nuoret, lapsista puhumattakaan, ottavat käteensä äly- tai minkä vaan vempeleen, sieltä kaikki toiminnot löytyvät hetken plarattuaan. Ei kai se voi johtua älykkyydestä, koska sitä sorttia löytyy tästäkin ikäpolvesta yllin kyllin? Jo -80-luvulla olen alkanut kirjoittelemaan tietokoneella. Tekstinkäsittely-ohjelma tuntui niin hienolta vanhan remingtonin jälkeen. Amerikan sukulaisille kirjoittelu tällä kouluenglanninkielellä sujuu niin kätevästi ja nyt vielä netin sanakirja on oivallinen apu.
Joulukortit tuossa odottelevat vielä paketoimista eli kuoreen laittamista. Vieroituksessa syntyi vielä puolisenkymmentä uutta versiota ideoinnestani.
Pyykit pyörivät kuivurissa. Piti välillä käydä siirtämässä ne laitteesta toiseen. Se homma on meikäläisellä hallinnassa ehkä paremmin kuin nuorisolla. Niitäkin koneita ja laitteita on elämän aikana tullut uusia versioita kaikennäköisiä, mutta vähän rauhallisempaan tahtiin kuin nykyelektroniikkaa. Omien lasten ollessa ihan vauvaikäisiä pestiin vielä pulsaattori koneella ja huuhdeltiin tai porilaisittain viruteltiin käsin muutamassa vedessä. Vesi kyllä tuli putkea pitkin toisin kuin äitiemme pyykkipuuhissa. Erilliseen linkoon sitten pesukoneen veivattavan puristimen kautta. Ulkona tietysti kuivattiin, monet jopa pakkasella. Siinä se päivä meni raataessa. Välillä on ihan pakko muistella näitä, että ymmärtäisi olla tyytyväisempi nykyiseen oloonsa.
Joulu tuossa väkisin pyörii mielessä. Lahjoja meidän perheessä ei ihmeemmin ole "pruukattu" ostella. Lapsille tietysti ja lastenlapsille, mutta he kun ovat aikuisia kaikki, saavat mummun puolelta tyytyä itsetehtyihin tavaroihin. Pappa sitten sujauttaa vähän pörssistään voimapaperia, millä kaupasta saa itse ostaa, mitä mielii.
Joulukortit tuossa odottelevat vielä paketoimista eli kuoreen laittamista. Vieroituksessa syntyi vielä puolisenkymmentä uutta versiota ideoinnestani.
Pyykit pyörivät kuivurissa. Piti välillä käydä siirtämässä ne laitteesta toiseen. Se homma on meikäläisellä hallinnassa ehkä paremmin kuin nuorisolla. Niitäkin koneita ja laitteita on elämän aikana tullut uusia versioita kaikennäköisiä, mutta vähän rauhallisempaan tahtiin kuin nykyelektroniikkaa. Omien lasten ollessa ihan vauvaikäisiä pestiin vielä pulsaattori koneella ja huuhdeltiin tai porilaisittain viruteltiin käsin muutamassa vedessä. Vesi kyllä tuli putkea pitkin toisin kuin äitiemme pyykkipuuhissa. Erilliseen linkoon sitten pesukoneen veivattavan puristimen kautta. Ulkona tietysti kuivattiin, monet jopa pakkasella. Siinä se päivä meni raataessa. Välillä on ihan pakko muistella näitä, että ymmärtäisi olla tyytyväisempi nykyiseen oloonsa.
Joulu tuossa väkisin pyörii mielessä. Lahjoja meidän perheessä ei ihmeemmin ole "pruukattu" ostella. Lapsille tietysti ja lastenlapsille, mutta he kun ovat aikuisia kaikki, saavat mummun puolelta tyytyä itsetehtyihin tavaroihin. Pappa sitten sujauttaa vähän pörssistään voimapaperia, millä kaupasta saa itse ostaa, mitä mielii.
Kuva pari vuosikymmentä sitten, kun ensimmäinen mummun ja pappan muru oli pikkuinen eikä pikkuneuleen tekoon kulunut aikaa kuin hetki. Siinä rakkaudella kudotut pusero, housut ja tonttutyttö.
Joulukortti-idea täälläkin jo pääkopassa prosessoitunut. Pitääpä tehdä toimintasuunnitelma, jotta saan idean tuotteistettua ajoissa.
VastaaPoistaOonpas mä pieni :)
VastaaPoistaJa söpö.
Poista