maanantai 13. tammikuuta 2014

Kranssiaskareita

Se on Nuutin päivä tänään. Joulukoristeet on varastoitava taas kerran. Kuvasin joitakin asetelmiani, niinkuin tuon edellisen kristallikuvun. Suurin osa koristeista oli kaapin kätköissä,  en vaan viitsinyt laitella niitä esille, joten säästyn nyt poislaittamiselta.

Tämä tabletti on tosi mukava kuvaamiseen ja blogiin ja meiliin siirtämiseen. Kuvasin myös mm. nuo kranssiteelmykseni. Tässä niitä ikuistettuna:

Tämän käpykranssin tein pari vuotta sitten ihan oman männyn kävyistä.

Pohjana on mieheni omin käsin vääntämä pihlajarinkula, pehmikkeenä kuplamuovia ja kangassuikaleita. Sitten vaan kävyt ja kuumaliimaa. Ehosteena valkoisia helmiä laatikon pohjalta, edullisesti myytävää koristehelminauhaa ja varastojen kätköistä samettinauhaa.


 Tässä samanlaisen pihlajaringin päällä on paperinarusta kympin puikoilla ainaoikein kudottu ja sivu yhteen kursittu "sukka". Koristeena sopivan värisistä papereista väänneltyjä kukkia, lehtiä näyttelee avattua paperinarua ja pari oikeata vaahteranlehteä.
Niinkuin väreistä voi arvata, kranssi on tehty keväääntulon koristeeksi.
 Tässä syysväreissä samaisesta ruskeasta narusta vihrein raidoin kudotun rinkulan koristeena on äitini virkkaamasta vanhasta pitsistä väännetty kukka, tehosteena vielä omatekemä lankaruusuke. Lehdet ovat naapurin luumupuusta tippuneita. Vielä ympärillä osittain availtua paperinarua.






Tässä styroxpohjan päälle tökitty valkoisia ja punaisia paperineliöitä. Ohjeen tai vihjeen tähän sain Taika-askartelulehdestä, joka minulle tuli 4-5 vuotta. Siitä lehdestä sai ja saa vieläkin (lehdet ovat tallella) tosi mukavia ideoita. 
Ohjeessa neuvottiin ostamaan jotain määrättyä paperia, mutta minä tietenkin käytän, mitä nyt sattuu sopivaa materiaalia kotoa löytymään. Valkoinen on talouspaperia ja punainen lautasliinoja. Lisänä jotain kuusen koristeeksi joskus ostettua helmilakaa.
Kransseja olen tehnyt myös havuista ja varvuista ja mistä milloinkin. Olen myös kuivannut ja prässännyt luonnonkasveja: kukkia ja lehtiä yms. Metsässä liikkuessa vääntelen rinkulaksi monenmoisia materiaaleja, joista syntyy tai ei jos jonkinlaista koristetta toisten harmiksi ehkä, mutta minut se pitää jotenkin järjissäni eli rauhoittaa kummasti kaikkinainen näpräily. Mies on tottunut onneksi elämään näiden "pölypesien" kanssa.
                                                                         

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti