Nauhalankahuivi

Sattumien summana ihan mukava määrä erilaisia lankoja päätyi lankakoriini tuossa viime syyskesällä. No oikeasti ne eivät yhteen koriin mahtuneet. Mukana oli myös silkkisen kiiltäviä nauhalankoja. Pakkohan niistä oli jotakin tehdä ja nähdä millaista jälkeä syntyy.
Kaulaliina eli  halstuuki ja nykykielellä hienosti lausuttuna huivi, on mukava kutoa, kun voi antaa vaan mennä sitä yhtä ja samaa pötköä. Pitsineuleen malli tässä on joku itse varioitu, muistaakseni vauvan ristiäismekon ohjeesta.

Nyt olen tekemässä vähän isompaa neuletta. Siihen, vähän yksitoikkoiseen silmukoiden suoltamiseen, aina välillä kyllästyy ja pitää etsiä jotakin näperrystä välihommaksi. Sellainen yksi on "tokkosnäperrys". Keksin sen eräästä blogista jo pari vuotta sitten. Tekniikka, hienosti sanottuna, oli ennestään tuttu jo kansakouluajoilta ja tykkäsin siitä silloin ja yhä vaan kaikenmoinen askarrus on niin kivaa! Laitan tähän kohtaan kuvan, jotta asia valkenee helpommin lukijalle? Ennen tehtiin parsinneulalla reikiä ja ommeltiin napinläpipistoilla palat ympäriinsä ja sitten yhteen. Nyt kätevästi surautetaan ompelukoneella ilman lankaa reiät ja virkaten tulee siistimpää jälkeä reunoihin.

Tämän isomman tekemiseen olen laminoinut kukkakaupan ruusuista käärepaperia ja toisena materiaalina on suklaasuukkolaatikosta kultakartonkia. Tämän tokkosen on tarkoitus toimia karkkipaperi  ja langanpätkäroskiksena tässä valtaistuimeni äärellä.
Siinä on 8-kulmainen pohja ja tietysti kahdeksan liuskaa.

Tämä pienempi on kukkapostikorteista huolellisesti plokattuja värejä. Palat on kolmesta kortista leikattu,  kaksi osaa  jokaisesta. Pohjana on kuusikulmio. Lopputulokseen paljon vaikuttaa myös se, minkävärisen langan valitsee.

Ovathan ne ihan melkein hyödyttömiä kapistuksia.
"Mut mää iha oikeesti tykkää suunnitel ja väkertää niit. Mää viäl yks päivä ota kuva mu koko varastostani ja pistä ne pyörimää tän blokkii ikuisiks ajoiks. Siin o niil sit tehtävää!?"