perjantai 10. tammikuuta 2014

Kristallikuvun tarina

Elettiin sota-aikaa, appeni hyvänä työmiehenä, saatiin puhuttua sotahommista hetkeksi siviilityöhönsä Maakauppojen Oy:ön. Siellä varastossa sattuneen haverin seurauksena kaunis kristallilamppu sai pienen särön jalkaosaansa. Appi otti
tilaisuudesta vaarin ja onnistui saamaan edullisesti lampun omakseen. Särö hiottiin niin, ettei siitä pystynyt löytämään minkäänlaista vammaa. Lamppu koristi vuosikymmenet perheen kotia ja siirtyi meidän perheen iloksi kuusikymmenluvulla.

70-luvun loppupulella lamppu seisoi meidän perheen olohuoneessa pöydällä. Johto oli aika lyhyt ja lapset leikkiessään kompastuivat siihen ja lamppu putosi lattialle. Jalkaosa särkyi pieniksi paloiksi, mutta pyöreä kupu säilyi kuin ihmeen kaupalla eheänä.

Kupua säilytettiin jossakin kaapin hyllyllä muistona, koska omatunto ei sallinut hävittää sitä. Se kulki mukana jo parit muutotkin kaappitavarana, kunnes tajusin, kuinka kaunis se on vaikka vain sellaisenaan. Vuodet taas vierivät ja joku nerokas keksi nämä tunnelmalliset valonauhat. Nyt jo muutamia vuosia lamppu on saanut valaista syksyn ja talven harmautta ledeineen nykyisessä kodissamme.

1 kommentti: