Huivien hurmaa

Erilaisten huivien ja kaulaliinojen muotikausia me varttuneemmat immeiset olemme nähneet monia. Ihan niinkuin muitakin virtauksia muodeissa: sisustuksessa, vaatetuksessa, puutarhoissa ja ruokajutuissa, näitä on elämän varrelle kiertynyt.
Eiväthän ne aina uusia ole, vaan samat ideat kiertävät, ehkä vähän muunneltuina, mutta kuitenkin. Nuoremmat innostuvat uusista kengän koron muodoista ja minä ajattelen, että tämähän on jo käyty ja koettu.
Totuus tietenkin on, että meidän nuoruudessa asia oli aivan samoin, vaan pula- aikojen jälkeen, siellä -50 - -60 luvuilla, kaikki oli kaikille uutta ja ihmeellistä.

Nyt juuri me elämme taas huivien muotiaikaa, on eletty jo jonkin aikaa eikä loppua näy. Mikä onkaan sen mukavanpaa puikko- ja koukkuihmisille. Huivin saa aika nopeasti valmiiksi, sen voi tehdä vain lämmittämään ihan vaan vaikka aina oikein-kerroksilla tai monimutkaisilla pitsi/palmikkokuvioilla, kukin tarpeen ja taidon mukaan.

Minä, kun innostuin uudelleen kutomaan, aloin väkätä huiveja. Etsin kaikki vanhat käsityölehteni, joita ei ole vähän, plarasin kaikki pitsineuleet ja kun huivien ohjeissa ei moisia löytynyt, sovelsin erilaisissa neuleissa olevia kuvioita. Huivissa ne tietysti ovat helposti toteutettavia, koska tehdään pitkää pötköä ilman kavennuksia ja muita kommervenkkejä.

Kuvasin tuossa muutaman kappaleen, jotka ovat jääneet itselle. Punaisen kolmiohuivin ohje on tullut  nettiostoksen yhteydessä, ruskea pitsineule on vanhasta Suuret Käsityöt-lehdestä, viininpunainen keskeneräinen on jonkun blogista, valkoinen virkattu eräästä kirjasta jne.
Toinen keskentekoinen oikeassa alakulmassa on viimeisestä Novitasta, mutta sovellettuna. Siinä näkyvä paksumpi neulos on ohjeen mukaan kudottu.  Se näytti kuitenkin niin liian tiheältä kahdella langalla ja vitosen puikoilla tehtynä, joten teen sitä nyt kasin puikoilla ja yksinkertaisella langalla. Tyttärelle tämä tulèe, eli taas yksi "tilaustyö" ja aika sitten näyttää, onko sillä käyttöä.
Joskushan käy niinkin, että ihan mukiinmenevä asuste ja vaatekin jää kaappiin pyörimään, kun ei vaan sovi juuri siihen outlookiin, minkä päätät jättää päälle.

Joulukortteja on valmistunut 30 ja nyt seuraa ensin vieroitus tekemisestä ja sitten pitää lähteä valikoimaan, mikä kenellekin kuoreen sujautetaan. Sormet kun syhyää ja huomaan pujahtaneeni näpräämööni ja sovittelen paloja toistensa lomaan. Ihmettelen, miten pääsisin eroon sälästä, jota jää yli? En ainakaan minä pysty niitä roskikseen laittamaan, joten ehkä nekin jäävät jälkipolven hävitettäväksi.