Tillukkaiksi me porilaiset olemme ainakin entisinä aikoina kutsuneet villasukkia. Kait se jostakin ruotsinsanasta on väännös, niinkuin meidän murteissa on hyvinkin paljon.
Ennenkuin itse löysin taas puikkoni uudelleen, seikkailtuani ristipistojen ja koruompeleiden kiehtovassa maailmassa, ihmettelin äitini intoa tehdä kaikenmoisia erilaisia tillukkaita. Ihmettelin, että jos tarvitaan jalalle lämmikettä, niin miksei tehdä vaan sukat? Nyt sitten, kun itse aloin neuloa eli kutoa ymmärrän hyvinkin, että tekee mieli tehdä kaikki erilaiset mallit, mitä käsiinsä saa.
Novitan Sukkalehti on mitä mainioin lähde toteuttaa sukkaunelmiaan. Sieltä löytyy taulukot erivahvuisille langoille ja erikokoisille jaloille.
Ystävätär, joka vietti kahden työn välissä vapaata kesää tavallista pitempään, innostui myös uudelleen sukan kutomisesta. Niinpä hän osti puikot ja mainitun lehden. Pikkuinen hetki meni kantapään kanssa taistellessa, mutta sitten se siitä ryöpsähti ei ihan himoksi, vaan jonkinmoiseksi tarpeeksi käsillä tekemiseen kuitenkin.
Pojan tytär, aikuinen jo, katseli kutomistani, sanoi että pitäiskö hänenkin alkaa tehdä sukkia. Arveli kuitenkin, ettei kantapää onnistu, niin pitää tehdä vaan putkisukkia. Mutta niinkuin kaikki tiedämme, mikään minkä osaa, ei ole vaikeaa. Erilaisia tekemisiä voi oppia ja opetella ja kun hän oikein hyvin on oppinut
esim. virtsatiekatetrin laiton potilaalle, kantapää ei tuota vaikeuksia.
Ennenkuin itse löysin taas puikkoni uudelleen, seikkailtuani ristipistojen ja koruompeleiden kiehtovassa maailmassa, ihmettelin äitini intoa tehdä kaikenmoisia erilaisia tillukkaita. Ihmettelin, että jos tarvitaan jalalle lämmikettä, niin miksei tehdä vaan sukat? Nyt sitten, kun itse aloin neuloa eli kutoa ymmärrän hyvinkin, että tekee mieli tehdä kaikki erilaiset mallit, mitä käsiinsä saa.
Kuvassa pitkäsääriselle tyttärelle valmistuneet tillukkaat ja muutakin aikaansaannosta
Sukan tekeminen ei suinkaan ole vain jalan lämmikkeeksi tehty teko, vaan tekijälleen tuoma mielihyvä ja ehkä ylpeilynkin aihe (tämän minä sain aikaan), merkitsee prosessissa ainakin saman verran, ellei enemmänkin.
Novitan Sukkalehti on mitä mainioin lähde toteuttaa sukkaunelmiaan. Sieltä löytyy taulukot erivahvuisille langoille ja erikokoisille jaloille.
Ystävätär, joka vietti kahden työn välissä vapaata kesää tavallista pitempään, innostui myös uudelleen sukan kutomisesta. Niinpä hän osti puikot ja mainitun lehden. Pikkuinen hetki meni kantapään kanssa taistellessa, mutta sitten se siitä ryöpsähti ei ihan himoksi, vaan jonkinmoiseksi tarpeeksi käsillä tekemiseen kuitenkin.
Pojan tytär, aikuinen jo, katseli kutomistani, sanoi että pitäiskö hänenkin alkaa tehdä sukkia. Arveli kuitenkin, ettei kantapää onnistu, niin pitää tehdä vaan putkisukkia. Mutta niinkuin kaikki tiedämme, mikään minkä osaa, ei ole vaikeaa. Erilaisia tekemisiä voi oppia ja opetella ja kun hän oikein hyvin on oppinut
esim. virtsatiekatetrin laiton potilaalle, kantapää ei tuota vaikeuksia.
Komeita tillukkaita! Täälläkin on tartuttu puikkoihin, mutta vielä neulotaan kaulaliinoja. Oikeaa ja nurjaa vaan. Sukista ei pysty edes haaveilemaan. Mutta ehkä joku päivä kun on harjoitellut tarpeeksi.
VastaaPoistaPitäiskö minunkin. Mitäköhän konttorirotan hartiajumitus tykkäisi puikkojen heilutuksesta.
VastaaPoista